Maanantaina 18.5.2026 Turun kaupunginvaltuusto kokoontuu päättämään tämän valtuustokauden suurimmasta ratkaisusta, siis raitiotiestä.
Keskustelu on ollut repivää ja uskon, että kaikki ovat samaa mieltä, että asia on hyvä saada päätökseen. Itse toivon saamani tiedon pohjalta, että investointi tehdään. Turun on aika astua ratikkakauteen. Miksi? Emmekö voisi vain jatkaa samalla tavalla kuin aina ennenkin? Riittäähän meillle Turun linna, Aurajoki ja Matti ja Teppo?
Turku kasvaa, haluttiin sitä tai ei. Nykyinen kapasiteetti ei riitä, eikä ole mahdollista pistää kymmentä Föli-bussia peräjälkeen kauppatorin varteen. Raitiotie on kapasiteetiltaan ylivoimainen ja myös kestävä ratkaisu, esimerkiksi bussien käyttöikä on huomattavasti lyhyempi. Ratikka rakennetaan tulevaa sataa vuotta varten, ei ensi vuoden tai edes viiden seuraavan vuoden tarpeisiin.
Ratikka on kaupunkikehitysprojekti. Kääntyvät pyörät ovat riski, pysyvyys houkuttaa sijoittajia ja siksi raitiotie on myös segregaation estämisen kannalta hyvä hanke. Tampere on rohkaiseva esimerkki, siellä myös moni vastustaja on kääntänyt kelkkansa, kun projekti on toteutettu ja hyväksi todettu.
Raitiotie on tyypillinen liikennemuotojen sadoissa kaupungeissa ympäri maailman, myös savimaalla ja kapeilla kaduilla. Turussa ei ole mitään sellaista tekijää, miksi tämä joukkoliikennemuoto ei toimisi myös täällä. Monissa maissa on hylätty mm. ”superbussit” ja palattu raiteisiin. Rohkaisevia esimerkkejä mm. Bergen, missä kävin pikaraitiotietä tänä keväänä kokeilemassa.
Raitiotie on esteetön, hiljainen ja tasainen kulkuväline. Ei pidä muistella menneiden aikojen ratikoita, vaan tarkastella nykyaikaista pikaraitiotietä. Osa pohjustus- ja kunnostustöistä pitää tehdä joka tapauksessa.
Raitiotie on investointina mittava, mutta maksaa itsensä takaisin ajan myötä, ja valtionosuuksia tulee yleensä vain raiteisiin. Hintaa on myös liioiteltu julkisuudessa.
Joukkoliikenteen käyttö on houkutellut lisää käyttäjiä joukkoliikenteelle ja toisaalta säästää katutilaa niille, joilla on liikkumisen esteitä. Matkustusmäärät ovat syöksyneet nousuun, sillä raitiotie kannustaa myös muiden joukkoliikennemuotojen käytön lisäämiseen.
Raitiotie tuo työtä. Yhtä paljon kuin monta luksusristeilijää telakalla.
Ilmastovaikutukset ovat rakentamisajan päästöistä huolimatta pitkällä aikavälillä positiiviset.
Lopuksi: peruspalvelut ja esimerkiksi koulujen rahoitus tulee turvata, mutta kuntatalouden logiikka ei toimi niin, että jos emme tee raitiotietä, rahat voi siirtää esim. oppikirjoihin. Investoinnit ja käyttömenot kulkevat eri reittejä. Opettajana puollan aina kouluja ja opetusta, mutta raitiotien hylkääminen ei tuo niihin suoraan lisärahaa.
Sellaista vaihtoehtoa ei ole, että mitään ei tehdä. Turun on aika ottaa rohkea askel, joka olisi pitänyt uskaltaa harpata jo aikoja sitten.
Keltaisen vaaran rinnalle tarvitaan nyt siis ketterä Fölikkä!
