Turku oikeille raiteille!

Maanantaina 18.5.2026 Turun kaupunginvaltuusto kokoontuu päättämään tämän valtuustokauden suurimmasta ratkaisusta, siis raitiotiestä.

🚈

Keskustelu on ollut repivää ja uskon, että kaikki ovat samaa mieltä, että asia on hyvä saada päätökseen. Itse toivon saamani tiedon pohjalta, että investointi tehdään. Turun on aika astua ratikkakauteen. Miksi? Emmekö voisi vain jatkaa samalla tavalla kuin aina ennenkin? Riittäähän meillle Turun linna, Aurajoki ja Matti ja Teppo?

🚈

Turku kasvaa, haluttiin sitä tai ei. Nykyinen kapasiteetti ei riitä, eikä ole mahdollista pistää kymmentä Föli-bussia peräjälkeen kauppatorin varteen. Raitiotie on kapasiteetiltaan ylivoimainen ja myös kestävä ratkaisu, esimerkiksi bussien käyttöikä on huomattavasti lyhyempi. Ratikka rakennetaan tulevaa sataa vuotta varten, ei ensi vuoden tai edes viiden seuraavan vuoden tarpeisiin.

🚈

Ratikka on kaupunkikehitysprojekti. Kääntyvät pyörät ovat riski, pysyvyys houkuttaa sijoittajia ja siksi raitiotie on myös segregaation estämisen kannalta hyvä hanke. Tampere on rohkaiseva esimerkki, siellä myös moni vastustaja on kääntänyt kelkkansa, kun projekti on toteutettu ja hyväksi todettu.

🚈

Raitiotie on tyypillinen liikennemuotojen sadoissa kaupungeissa ympäri maailman, myös savimaalla ja kapeilla kaduilla. Turussa ei ole mitään sellaista tekijää, miksi tämä joukkoliikennemuoto ei toimisi myös täällä. Monissa maissa on hylätty mm. ”superbussit” ja palattu raiteisiin. Rohkaisevia esimerkkejä mm. Bergen, missä kävin pikaraitiotietä tänä keväänä kokeilemassa.

🚈

Raitiotie on esteetön, hiljainen ja tasainen kulkuväline. Ei pidä muistella menneiden aikojen ratikoita, vaan tarkastella nykyaikaista pikaraitiotietä. Osa pohjustus- ja kunnostustöistä pitää tehdä joka tapauksessa.

🚈

Raitiotie on investointina mittava, mutta maksaa itsensä takaisin ajan myötä, ja valtionosuuksia tulee yleensä vain raiteisiin. Hintaa on myös liioiteltu julkisuudessa.

🚈

Joukkoliikenteen käyttö on houkutellut lisää käyttäjiä joukkoliikenteelle ja toisaalta säästää katutilaa niille, joilla on liikkumisen esteitä. Matkustusmäärät ovat syöksyneet nousuun, sillä raitiotie kannustaa myös muiden joukkoliikennemuotojen käytön lisäämiseen.

🚈

Raitiotie tuo työtä. Yhtä paljon kuin monta luksusristeilijää telakalla.

🚈

Ilmastovaikutukset ovat rakentamisajan päästöistä huolimatta pitkällä aikavälillä positiiviset.

🚈

Lopuksi: peruspalvelut ja esimerkiksi koulujen rahoitus tulee turvata, mutta kuntatalouden logiikka ei toimi niin, että jos emme tee raitiotietä, rahat voi siirtää esim. oppikirjoihin. Investoinnit ja käyttömenot kulkevat eri reittejä. Opettajana puollan aina kouluja ja opetusta, mutta raitiotien hylkääminen ei tuo niihin suoraan lisärahaa.

Sellaista vaihtoehtoa ei ole, että mitään ei tehdä. Turun on aika ottaa rohkea askel, joka olisi pitänyt uskaltaa harpata jo aikoja sitten.

Keltaisen vaaran rinnalle tarvitaan nyt siis ketterä Fölikkä!

Kiitos äänestäjilleni!

Tulin valituksi Turun kaupunginvaltuustoon värikkäiden vaiheiden jälkeen 297 äänellä. Tulihan todistetuksi, että jokainen ääni merkitsee!

Aluevaaleissa keräsin 271 ääntä, jäin niukasti ulos varavaltuutetun paikalta.

Työ turkulaisten parhaaksi jatkuu!

Ke­vään vaa­lit ovat kou­lu­tus­vaa­lit!

Koulujen ja opetuksen tila puhututtaa. On huolta putoavista PISA-tuloksista, jengiytymisestä, perustaitojen rapautumisesta. Positiivisia koulu-uutisia saa etsimällä etsiä. Mikä oikein on nykykoulun tilanne? Onko huolipuhe aiheellista?

Ensin haluaisin hieman rauhoitella. Suuri osa nuoristamme voi hyvin. Suuressa osassa kouluistamme lapset saavat opiskella rauhassa. Suuri osa perheistä jaksaa huolehtia jälkikasvustaan.

Polarisaation ilmiö on kuitenkin läsnä kaikkialla yhteiskunnassa, niin myös kouluissa. Mielenkiintoinen fakta on, että varsin suuri osa opetusalan ammattilaisista on liikuttavan yksimielisiä siitä, mitä nykykoulussa pitäisi tehdä, jos saisimme päättää. Kuunnellaanko opettajia riittävästi? Seuraavassa muutama ote kasvatuksen ammattilaisten hyvin usein esittämiä parannusehdotuksia.

Inkluusio on ollut esillä yhtenä laadukkaan opetuksen haittatekijänä. Mutta; inkluusio ei ole vihollinen, vaihtoehtojen vähyys ja resurssipula ovat. Tarvitaan yksilöllisiä ratkaisuja ja kyllä, jonkin verran myös keskitetyn palvelun kouluja. Kaikkia erityisen tuen oppilaita ei voi sijoittaa samaan pienryhmään ja toivoa, että homma alkaa sujua. Aistiyliherkkä vaatii erilaiset olosuhteet kuin ADD-oppilas. Ilman rahaa inkluusio on pelkkää selviytymistä ja tulipalojen sammuttelua.

Valitettavan usein erityisopetus joudutaan suunnittelemaan niin, että itse oppilas ei ole keskiössä; mennään resurssit, henkilökunnan saatavuus, lukujärjestystekniset asiat, jopa tilaratkaisut edellä, kun oppilaan etu pitäisi aina olla se ykkönen. Perheiden toiveita tulee kuunnella herkällä korvalla. Lopullisen päätöksen lapsen koulupaikasta tekee huoltaja.

Tarvitaan pienet ryhmäkoot, ja silloinkin pitää katse suunnata myös ryhmän koostumukseen pelkän pääluvun sijaan. Jos luokassa on yksikin erityisen tuen oppilas, sen pitää vaikuttaa myös luokan kokoon. Alueellisia pienluokkia, kiitos! Segregaatioon eli asuinalueiden eriytymiseen tulee puuttua, mutta se onkin sitten jo monen muunkin tekijän yhteispeliä; kaupunkisuunnittelua ja asuntopolitiikkaa.

Opetuksessa tarvitaan järjestelmällisyyttä, selkeyttä, johdonmukaisuutta, strukturointia, rauhaa ja ihan tarkoituksellisesti keskittymistä ja pitkäjännitteisyyttä tukevaa opetusta. Perusasiat kunniaan ja viriketulva pienemmäksi.

Moniammatillisuus on tärkeää, mutta niin, että palvelut eivät sirpaloidu. Hyvinvointialueiden niveltyminen koulun arkipäivään ei ole sujunut aivan mutkattomasti. Toimiva oppilas- ja opiskelijahuolto ovat tärkeitä tekijöitä sujuvan koulupolun varrella.

Henkilökunnan pysyvyys edesauttaa lasten turvallisuuden tunnetta ja tukee oppilaantuntemusta. Joskus kaipaan vanhan ajan tuttuja talonmiehiä ja terveydenhoitajia takaisin koulun arkipäivään.

Koulu ei voi myöskään yksin ratkaista kaikkia asioita. Tarvitaan perheet mukaan – moni lapsen tai nuoren hyvinvointiin liittyvä asia kun lähtee kotoa. Siksi perheiden tukeminen kannattaa aina. Samoin toimivat mielenterveyspalvelut ovat nuorten hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeitä.

Kun sote-palvelut siirtyivät hyvinvointialueille, kasvatus ja opetus nielevät leijonanosan kuntien budjetista. Siksi kuntapäättäjän pitää olla kiinnostunut ja perillä koulun nykytilasta.

Laadukas opetus, kasvatus ja koulutus on kallista, siitä ei pääse mihinkään. Vielä kalliimpaa on jättää kouluttamatta.

Linkki kirjoitukseeni Uusi Päivä -lehdessä 28.3.2025 >>