Turun Vasemmistoliiton puheenjohtaja, Turun kaupunginvaltuuston ja -hallituksen varajäsen
Tulin valituksi Turun kaupunginvaltuustoon värikkäiden vaiheiden jälkeen 297 äänellä. Tulihan todistetuksi, että jokainen ääni merkitsee!
Aluevaaleissa keräsin 271 ääntä, jäin niukasti ulos varavaltuutetun paikalta.
Työ turkulaisten parhaaksi jatkuu!
Kuntavaaliteema 1: Koulutus on pääasia
Kuntien budjetista yli 60 % käytetään kasvatukseen ja opetukseen. Siksi kuntapäättäjien tulee olla selvillä nykykoulun tilanteesta ja kipukohdista. Koulutuksesta leikkaaminen ei ole säästämistä!
Ryhmäkoot sopiviksi. Pieni ryhmäkoko on aina parempi kuin iso, mutta myös luokkien
koostumukseen tulee kiinnittää huomiota: yhdessä luokassa ei pidä olla yli viittä sellaista oppilasta, joka tarvitsee erityisen paljon tukea.
Erityisopetuksen resurssit on suunniteltava lapsen etu edellä! Laadukas erityisopetus maksaa, mutta se on ennaltaehkäisevää toimintaa. Kouluihin tarvitaan päteviä erityisopettajia ja koulunkäynninohjaajia. Jokainen oppilas ansaitsee saada itselleen sopivaa erityisopetusta. Näin ehkäisemme mm. koulupudokkuutta ja syrjäytymistä.
Terveet tilat koululaisille ja opiskelijoille! Turussa huomattava osa oppilaista opiskelee
väistötiloissa. Tarvitaan hyvää suunnittelua, ripeää päätöksentekoa ja kuntalaisten kuuntelemista, jotta saadaan palvelut toimiviksi ja lähelle. Ostopalvelut eivät aina toimi parhaalla mahdollisella tavalla, ja se näkyy rakennusten huonona hoitona ja kasvaneina kustannuksina.
Kouluille tarkoitetut rahat käytettävä oikeisiin kohteisiin! Valtionosuudet saattavat valua muualle, kuin mihin ne on tarkoitettu. Hankkeet, joita pystytään korvamerkitsemään, eivät taas korvaa perusrahoitusta.
Kuunnellaan opettajia! Kaikessa kouluja koskevassa suunnittelussa on kuultava paitsi oppilaita, myös opettajia ja muuta henkilökuntaa. Näin vältetään monta sudenkuoppaa.
Kuntavaaliteema 2: Kulttuurista hyvinvointia
Turussa on viime valtuustokaudella panostettu kulttuuriin, ja seuraavan valtuustokauden aikana toimintaa on vakinaistettava ja jatkettava. Taiteen talo, Fuuga, kulttuuriranta, Turulla on rahkeet olla kulttuuripääkaupunki jatkossakin! Kulttuuri tuo hyvinvointia, työllisyyttä ja matkailijoita kaupunkiimme.
Kulttuuri ei ole menoerä, se on vetovoimatekijä!
Kuntavaaliteema 3: Ilmastonmuutos ei odota!
Turun tulee olla aktiivinen ja rohkea ilmastonmuutoksen torjunnan suhteen. Kaikessa päätöksenteossa on otettava huomioon ilmastovaikutukset, oli kyseessä sitten rakentaminen, kaupunkisuunnittelu tai joukkoliikenne. Hiilineutraaliustavoitteesta
tulee pitää kiinni.
Kuntavaaliteema 4: Tasa-arvoa työelämään!
Turun tulee olla hyvä työnantaja, joka huolehtii reiluista työehdoista ja riittävästä palkkauksesta. Tämä on ehdottoman tärkeä veto- ja pitovoiman näkökulmasta!
Aluevaaliteema 1: Perusterveydenhuolto – kunnianpalautus!
Hoitoon täytyy päästä viikossa, palvelun tulee löytyä mahdollisimman läheltä ja sen tulee olla laadukasta. Ostopalvelut ja yksityiset palveluntarjoajat voivat olla hyvä renki, mutta ne ovat huonoja isäntiä. Maakunnille tulee antaa verotusoikeus, jotta alueet voivat päättää muustakin kuin menopuolesta.
Aluevaaliteema 2: Oppilas- ja opiskelijahuolto kuntoon!
Terveydenhoitajan ja oppilashuoltohenkilökunnan rooleja on selvennettävä. Opettajat eivät voi hoitaa terveydenhoitajille kuuluvia tehtäviä! Kouluihin tarvitaan riittävästi päteviä koulupsykologeja, kuraattoreita ja muuta henkilökuntaa, jotta opettajat saavat
keskittyä ydintehtäväänsä, eli opetukseen ja kasvatukseen.
Aluevaaliteema 3: Resurssit mielenterveys- ja päihdepalveluihin turvattava.
Tällä hetkellä jonot ovat pitkät ja tarve suuri. Palveluiden tulee toimia niin, että ne täydentävät toisiaan. Nopea ja tehokas hoitoonpääsyprosessi vähentää inhimillisiä kärsimyksiä ja on yhteiskunnalle kannattavaa monesta näkökulmasta.
Koulujen ja opetuksen tila puhututtaa. On huolta putoavista PISA-tuloksista, jengiytymisestä, perustaitojen rapautumisesta. Positiivisia koulu-uutisia saa etsimällä etsiä. Mikä oikein on nykykoulun tilanne? Onko huolipuhe aiheellista?
Ensin haluaisin hieman rauhoitella. Suuri osa nuoristamme voi hyvin. Suuressa osassa kouluistamme lapset saavat opiskella rauhassa. Suuri osa perheistä jaksaa huolehtia jälkikasvustaan.
Polarisaation ilmiö on kuitenkin läsnä kaikkialla yhteiskunnassa, niin myös kouluissa. Mielenkiintoinen fakta on, että varsin suuri osa opetusalan ammattilaisista on liikuttavan yksimielisiä siitä, mitä nykykoulussa pitäisi tehdä, jos saisimme päättää. Kuunnellaanko opettajia riittävästi? Seuraavassa muutama ote kasvatuksen ammattilaisten hyvin usein esittämiä parannusehdotuksia.
Inkluusio on ollut esillä yhtenä laadukkaan opetuksen haittatekijänä. Mutta; inkluusio ei ole vihollinen, vaihtoehtojen vähyys ja resurssipula ovat. Tarvitaan yksilöllisiä ratkaisuja ja kyllä, jonkin verran myös keskitetyn palvelun kouluja. Kaikkia erityisen tuen oppilaita ei voi sijoittaa samaan pienryhmään ja toivoa, että homma alkaa sujua. Aistiyliherkkä vaatii erilaiset olosuhteet kuin ADD-oppilas. Ilman rahaa inkluusio on pelkkää selviytymistä ja tulipalojen sammuttelua.
Valitettavan usein erityisopetus joudutaan suunnittelemaan niin, että itse oppilas ei ole keskiössä; mennään resurssit, henkilökunnan saatavuus, lukujärjestystekniset asiat, jopa tilaratkaisut edellä, kun oppilaan etu pitäisi aina olla se ykkönen. Perheiden toiveita tulee kuunnella herkällä korvalla. Lopullisen päätöksen lapsen koulupaikasta tekee huoltaja.
Tarvitaan pienet ryhmäkoot, ja silloinkin pitää katse suunnata myös ryhmän koostumukseen pelkän pääluvun sijaan. Jos luokassa on yksikin erityisen tuen oppilas, sen pitää vaikuttaa myös luokan kokoon. Alueellisia pienluokkia, kiitos! Segregaatioon eli asuinalueiden eriytymiseen tulee puuttua, mutta se onkin sitten jo monen muunkin tekijän yhteispeliä; kaupunkisuunnittelua ja asuntopolitiikkaa.
Opetuksessa tarvitaan järjestelmällisyyttä, selkeyttä, johdonmukaisuutta, strukturointia, rauhaa ja ihan tarkoituksellisesti keskittymistä ja pitkäjännitteisyyttä tukevaa opetusta. Perusasiat kunniaan ja viriketulva pienemmäksi.
Moniammatillisuus on tärkeää, mutta niin, että palvelut eivät sirpaloidu. Hyvinvointialueiden niveltyminen koulun arkipäivään ei ole sujunut aivan mutkattomasti. Toimiva oppilas- ja opiskelijahuolto ovat tärkeitä tekijöitä sujuvan koulupolun varrella.
Henkilökunnan pysyvyys edesauttaa lasten turvallisuuden tunnetta ja tukee oppilaantuntemusta. Joskus kaipaan vanhan ajan tuttuja talonmiehiä ja terveydenhoitajia takaisin koulun arkipäivään.
Koulu ei voi myöskään yksin ratkaista kaikkia asioita. Tarvitaan perheet mukaan – moni lapsen tai nuoren hyvinvointiin liittyvä asia kun lähtee kotoa. Siksi perheiden tukeminen kannattaa aina. Samoin toimivat mielenterveyspalvelut ovat nuorten hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeitä.
Kun sote-palvelut siirtyivät hyvinvointialueille, kasvatus ja opetus nielevät leijonanosan kuntien budjetista. Siksi kuntapäättäjän pitää olla kiinnostunut ja perillä koulun nykytilasta.
Laadukas opetus, kasvatus ja koulutus on kallista, siitä ei pääse mihinkään. Vielä kalliimpaa on jättää kouluttamatta.