Mervi Uusitalo-Heikkinen

Aloitin työt luokanopettajana vuonna 1998. Silloin koulussani työskenteli oma talonmies, joka myös asui kiinteistössä. Hän tunsi talon kuin omat taskunsa ja teki kaiken korjaustyön välittömästi ja pyydettäessä. Henkilökunnalta ei kulunut aikaa lomakkeiden täytössä ja ongelmat pystyttiin korjaamaan jo ennen kuin ne kroonistuivat.

Tuohon aikaan ei ole palaamista, mutta kyllä minun ja kollegoitteni aamukahvi meinasi mennä väärään kurkkuun, kun luin aamun lehdestä (TS 16.1.), että päiväkotien pihojen hiekoitus ei kuulu huoltoyhtiölle muuten kuin kulkuteiden osalta.

Sama tilanne vallitsee kouluissa. Välituntipihan reunassa kulkee metrin levyinen hiekoitettu alue, loppuosa pihasta on kuin muhkurainen luistinrata. Oppilaat kuitenkin tietenkin käyttävät koko piha-aluetta, kuten liikkuessa ja leikkiessä on suotavaakin tehdä.

Liukkaus aiheuttaa vaaratilanteita. Itsekin olen paikannut useamman ruhjeen tai haavan viime viikolla, onneksi ei ole käynyt huonommin. Henkilökunta köpöttelee nastakengillä, liikkumisvauhti on sellainen, että jos jokin akuutti tilanne ilmenee pihan toisella laidalla, sinne ei aivan nopeasti pääse.

Jatkokysymys herää heti: jos hiekoitus ei kuulu huoltosopimukseen, kenen kontolle se kuuluu? Vastauskin löytyi nopeasti; tietenkin henkilökunnan. Turvasoraa toimitetaan pyydettäessä, ehkä jopa lapiokin. Levitys on kuitenkin ”jonkun muun” tehtävä.

Valitettavasti hiekoittaminen ei kuulu varhaiskasvattajan, koulunkäynninohjaajan tai opettajan pätevyyksiin. Henkilökunnalla on aivan riittävästi tekemistä työpäivän aikana ilman enää yhtään ”joku hoitaa” -henkistä lisäjobia. Ja jos joku loukkaa itsensä, onko vastuu sitten henkilökunnan jäsenellä, jos hiekoitus on tehty huonosti?

Kun kaupunki hankkii ja kilpailuttaa palveluita itselleen, olisi todellakin suotavaa, että keskityttäisiin paitsi hintaan myös laatuun. Kyseenalaistan myös varsinaisen säästön näissä tapauksissa, joissa peruspalvelu on vain välttämätön minimi ja jokainen lisätyö maksaa erikseen. Tämä koskee myös siivouspalveluita. Hiekoittaminen on kuitenkin peruspalvelu, jolla varmistetaan turvallinen työpäivä niin henkilökunnalle kuin oppilaillekin.

Koulun ja päiväkodin työntekijöiden tehtävä on kasvattaa, opettaa ja tukea kotia kasvatustehtävässä. Ei olla poliisi, turvatyöntekijä, terveydenhoitaja saatikka huoltotyöntekijä.

Perustehtävästä kuluu jo liikaa aikaa kaikkeen, mitä ”joku muu” ei hoida.

Linkki kirjoitukseen Turun Sanomissa >>

Muun muassa Turun Sanomissa, Turun valtuuston maanantain 16.12. kokouksessa ja sosiaalisessa mediassa on viime aikoina nähty kannanottoja liittyen turkulaisten tapoihin liikkua kaupungissaan. Tuntuu siltä, että vastakkainasettelun aika ei tässäkään asiassa ole ohi: jos pitäisi päätellä näiden puheenvuorojen perusteella, minkälaisia liikkumistapoja turkulaiset käyttävät, voisi luulla, että kaupunkilaisissa on vain pelkästään yksityisautolla liikkuvia ja sitten niitä, jotka liikkuvat joka paikkaan bussilla ihan periaatteesta.

Totuus on kuitenkin, että useimmat ihmiset käyttävät useampia liikkumisen muotoja kuin vain yhtä. Yksityisautoilijakin voi hypätä Fölin kyytiin, kun lähtee viettämään pikkujouluja, käyttää kesällä kaupunkipyörää, kun on kaunis päivä tai joskus vaikka kävellä saadakseen hyötyliikuntaa.

”Ideologisesta syystä” omalla autolla liikkuvia lienee varsin vähän. Tässä kohtaa liikkumisvälineen valinnassa ratkaisee usein helppous. Siksi kaupungin tulee tehdä monipuolisten liikkumismuotojen valitsemisesta helppoa.

Mitä keskustaan sitten tarvitaan? Kesäkatu Kristiinankadun ympäristössä voisi laajentua entisestään. Vähätorin kaltaiset aukiot, terassit ja viihtyisät kaupunkitilat ja kävelykadut lisäävät keskustaan sellaista vetovoimaa, jota Skanssissa tai Myllyssä ei löydä. Sillä keskustan viehätys syntyy eri asioista kuin ostoskeskusten.

Keskustaan tullaan erilaisiin tapahtumiin, keikoille, kahvittelemaan. Baareihin, gallerioihin, kivijalkakauppoihin, elämyksiä kokemaan.

On selvää, että kasvavan Turun katutila ei riitä siihen, että kaikki kulkevat yksin autoissaan. Turku onkin tehnyt erinomaisia suunnitelmia sen suhteen, että monimuotoisia, esteettömiä ja turvallisia liikkumismuotoja mahdollistavia ratkaisuja kehitetään lisää.

Olen hiukan ihmeissäni lukenut, kuinka ravintoloitsijat ovat pahoillaan, kun yksityisautoilua on ”rajoitettu” vähentämällä kadunpäällisiä parkkipaikkoja keskustassa. Muistelen kuitenkin, että toriparkki rakennettiin juuri siksi, että auton saa helposti ja lähelle lämpimään parkkihalliin. Ilmeisesti tämän toriparkin pitäisi olla myös käyttäjälle ilmainen.

Yksityisautoilua ei pelottelusta huolimatta olla kieltämässä. On kuitenkin tärkeää panostaa sujuviin ja ympäristöystävällisiin liikkumismuotoihin tässä kasvavassa kaupungissa. Niin tilaa myös säästyy niille, joiden on pakko liikkua yksityisautollaan esimerkiksi liikuntarajoitteen vuoksi.

Linkki kirjoitukseen Turun Sanomissa >>

Lue kirjoitus Turun Sanomista >>